sain opiskelupaikan. pelottaa vaan mennä sinne, en ole varma missä se sijaitsee....pääsin siis hotelli-ja ravintola-alan kouluun. tuntuu mukavalta. sinne nimittäin oli tiukat pääsyvaatimukset! noh, nyt pitäisi sitten löytyä motivaatiota.
aloin lataamaan vasta eilen musiikkia koneelleni, mutta tuli este: ääni ei tule päälle. kyllä, kaiutin ei ole vaimennettu ja katsoin control-paneelista, että kaikki on kunnossa. ääntä ei vain tule. koneen myyjä (perhetuttu johon olen ihastunut ja hänkin kai minuun, ainakin merkit viittaavat siihen?) tarjoutui auttamaan. äh, miten voin nähdä hänet kun viime kerralla piti vetää pää täyteen että uskaltaisin edes sanoa hei. kai minua vieläkin hävettää uudenvuoden juhlat jossa kerroin haluistani nussia tämän miehen kanssa. pidän hänestä kyllä muutenkin mutta seurusteleminen ei vain onnistu joten tyydyn seksiin. sillä aina, kun joku yrittää ehdottaa seurustelua (tapahtuu harvoin) mietin sitä hirveän kauan. miten voin paljastaa itseni jollekin? kertoa syömishäiriötaustastani, päihteidenkäytöstä, todellisuudestani? antaa itseni luottaa muihin ihmisiin. ennemmin tai myöhemmin minua alkaa ahdistamaan suhde. siinä pitää olla niin lähellä toista ihmistä etenkin henkisesti. en kestä ajatusta, että joku voisi pitää minusta muuten kuin kävelevänä pilluna. en ymmärrä sitä. kuinka voi välittää toisesta ihmisestä pyyteettömästi? se on minulle todella kummallinen asia. minunhan pitäisi tehdä jotain ansaitakseni arvostuksen ja välittämisen. joten, kun tarpeeksi kauan olen miettinyt näitä asioita päässäni ja tullut siihen tulokseen, että mies oikeasti vihaa minua ja haluaa käyttää hyväksi, manipuloin hänet jättämään minut. alan tietoisesti tai alitajuisesti käyttäytymään niin, että hänen on pakko jättää minut.
pidän siis tästä miehestä. minun on vaikea ihastua, saati sitten rakastua, mutta tunnen jotain tätä miestä kohtaan ja se on pelottavaa. en halua nähdä häntä. en halua elätellä toiveita koska se on turhaa. mies on avioliitossa ja hänellä on lapsia joten that´s it. ehkä haluatte tietää mihin päädyn? jatkan tätä olemista omassa maailmassani, päihteineen ja seksiseikkailuineen. peräännyn kaikesta normaalista jotta voin elellä pääni sisäisessä maailmassa, ajattelematta oikeastaan seurauksia. kuulostaa Vitun Hienolta. siitähän saisi melkein elokuvan.

mietin taas eilen koneella ollessani oksentamista. kaipaan sitä. siinä on jotain...minulla ei ole diagnoosia, mutta arvelen sen olevan bulimia. kaikki tarpeeni ja toimintani ovat hyvin bulimisia. nykyäänkin syön, en paljon, mutta sen verran että tunnen ahmineeni ja yritän kuluttaa kalorit=bulimia. en niinkään haikaile ahmimista ja oksentamista vaan koko tapahtumaa sinänsä. siinä on jotain. se on elämää veitsenterällä. joka päivä pelkää kuolemaa mutta silti nauttii kaikesta siitä paskasta jollain sairaalla tavalla. itse en pidä erityisesti seksistä, mutta harrastan sitä melko paljon. inhoan sitä että tarjoan itseäni ties kenelle ja samaan aikaan pidän siitä että saan haukkua itseäni läskiksi huoraksi. se on rangaistus. olen ansainnut sen. näin on hyvä koska olen lihava ahmija ja palan Helvetin tulessa. bulimia-aikanani käytin paljon päihteitä saadakseni nupin sekaisin (teen niin vieläkin) ja siten uskallan nussia tuntemattomien kanssa. sen jälkeen voikin hyvin mässäillä ja oksentaa ja vielä nauttia, koska se on rangaistus jonka olen ansainnut. se on ennenkaikkea riippuvuus ja paha kierre, mutta kaikesta huolimatta se on hyvin dramaattista. kukapa ei haluaisi elää veitsenterällä? tietää ainakin olevansa elossa.

ps. olen urheillut joka päivä noin 2 tuntia.