tässä sitä taas mennään....urheilen jokapäivä tunnin tai puolitoista en tiedä haluanko laihtua vai mitä vittua teen. en uskalla syödä, en oikein halua edes laihtua, mutta....todella ristririitaista. okei, päätin tänään alkaa syömään "normaalisti", ts. söisin terveellisesti ja jos tekee mieli jotain hyvää, ostan. pelottaa syödä, mutta pelottaa vielä enemmän olla syömättä. todennäköisesti tässä käy niin, että päätän alkaa syömään ja tajuan lihavuuteni ja alan taas laihduttaa. haluaisin vain parantua, mutta kuinka teen sen kun en ole edes virallisesti sairas?

postailen töistä. pitää huutaa kakaroille, inhoan kakaroita ja tätä paskaa, mutta tarvitsen rahaa. pitäisi kyllä käydä sukupuolitesteissa varmuuden vuoksi, työvoimatoimistossa, oikeassa lääkärissä ja terapiassa 2 krt viikossa, mihin laitan ne ajat kun töissäkin pitäisi olla.

tätä normaalia siis. ainiin, olen hoitanut ohessa myös ihmissuhteita. eräs ystävä tuli yöksi ja tunsin itseni aivan kaameaksi kasaksi paskaa. ystäväni on siis bulimikko/anorektikko, painaa alle 40 kiloa, opiskelee ja käy töissä=ihanne-elämä, jos ei ottaisi huomioon sitä että kun painaa tuon verran, eläminen loppuu (hän on hoidossa). tyttö oikeastaan ei enää ole maan pinnalla, yrittää vain sinnitellä. hän oli koko ajan kuin muissa maailmoissa.

lisäksi tapasin toista ystävääni+tankkasin nestemäisiä kaloreita varmaan 50 euron edestä ja tein typeriä asioita kännissä. minun ei edes pitäisi juoda kun en osaa käyttäytyä silloin mutta minkäs teet kun himottaa.