ikävää kuinka ihana ja petollinen se on. olen jo vajonnut ja vesi yläpuolellani on jäätynyt. haluaisin syödä normaalisti ja muutenkin käyttäytyä mutta nyt ei ole enää paluuta. en pysty siihen. en jaksa mitään, en voi koskea ruokaan, liikun mahdollisimman paljon kun jaksan, sydän hakkaa oudosti tai tuntuu ettei se löisi ollenkaan. kaikki on vain suorittamista ja selvitymistä tästä päivästä. huomenna ja sama juttu. mikään ei tunnu miltään, kaikki on kuin yhtä kylmää ja pimeää vettä. en nää pohjaa, uin vain jossain päin syvällä. herään aamulla ylös kun aamupala on katettu, en halua katsoa painoa, käyn vessassa, istun pöytään juomaan kahvia. pyörittelen lusikkaa rasvattomassa jogurtissa, valutan jogurtin pois, nuolen lusikan. ihmettelen miksi edes syön kun ei ole nälkä. otan aamulääkkeen, luen ja meikkaan, pari tuntia kuluu. lounasaika, jyrsin vähän salaattia ja vien suurimman osan pois. lähden käymään kotona, poltan tupakkaa, olen koneella, jauhan purkkaa ja luen, poltan taas, jauhan purkkaa ja käyn pakolliset palstat netistä järjestyksessä läpi. kun on ruoka-aika, katselen kun muut syövät. mut haetaan kahdeksalta iltapalalle, juon teetä ja teen ehkä lihaskuntoa jos jaksan, sitten valvon taas puoleenyöhön.

en jaksa tätä. joka päivä on samanlainen, en innostu mistään, mikään ei kiinnosta en jaksaenjaksaenjaksa. reidet ovat hieman kapeammat, samoin käsivarret. maha pömpöttää, suoli ei toimi, kuukautiset eivät tule. on nälkä enkä syö. en pysty siihen. olen 16 enkä osaa syödä. miten naurettavaa.