Tuli mieleen yksi juttu Elämä kateissa-kirjasta:

Ajatteletko "olen ruumiini" vai "olen minä ja ruumis"? Tulin ajatelleeksi, etten ole ikinä ajatellut, että olen sama asia kuin ruumiini; ajatukset ja keho yhdessä. Olen aina ajatellut itseäni minuna ja ruumiina, erikseen siis. En osaa ajatella että olen yhtä kuin ruumis, olen ne erikseen. Siksi voin päättää laihdutanko ja kidutanko itseäni, sillä minä omistan ruumiini.

Ihminen joka ajattelee "olen yhtä ruumiini kanssa" ei yleensä kiduta itseään viiltelemällä, laihduttamalla tai oksentelemalla koska hän pitää ruumistaan arvossa ja tavallaan ajatustensa tasolla, arvokkaana, eikä omaisuutena niinkuin minä. Tämä "omistan ruumiini"-ajattelu onkin tyypillistä yleensä syömishäiriöisille.