jostain syystä olen taas aivan raivona. Ehkä siksi, että söin PALJON ja mulla on taas energiaa ajatella tyhjänpäiväisiä asioita. Tai sitten tämä artikkeli:

Anoreksian hoidon tavoitteena on aliravitsemuksen korjaaminen, syömiskäyttäytymisen normaalistaminen sekä niiden psyykkisten tekijöiden muuttaminen mitkä pitävät yllä poikkeavaa syömiskäyttäytymistä. Hoidon tarkoituksena on saada nuori normaalipainoiseksi.

Ennuste: kolme neljästä sairastuneesta nuoresta pystyy nostamaan painoaan niin, että esimerkiksi tytöillä kuukautiset palaavat. Kuitenkaan monen sairastuneen ruokailutavat eivät normaalistu, eikä psykososiaalinen tervehtyminen etene toivotulla tavalla. Tauti kroonistuu noin viidenneksellä sairastuneista. Jos tautia ei hoideta, se johtaa kuolemaan.

 
Jos epäilet, että sinulla on anoreksia, ota rohkeasti yhteyttä terveydenhoitajaan.

ihan kuin mainos hiivasienitulehduksesta, "jos epäilet että sinulla on anoreksia, ota rohkeasti yhteyttä terveydenhoitajaan." juuri niin. kuin anoreksian saisi pois yhdellä antibioottikuurilla ja siinä se, joillekin saattaa tosin jäädä jäämiä sairaudesta mutta pääosa selvityy.jooh.

suurin ongelma kai anoreksia nervosassa on se, etteivät sairastuneet edes halua parantua. Tai osa haluaa. Haluan minäkin mutta ei ole voimia, en ole saavuttanut tarpeeksi jnejne...koska en oikeasti ole vielä "valmis" paranemiseen. Niinkuin suurin osa anorektikoista.

Eilen ahmin, ahmin, ahmin. Yksi paahtoleipä, yksi mikrossa lämmitetty ruisleipä, kaksikerroksinen toast, kananmunavalkuaisomeletti, karkkia, keksejä ja suklaata. Luulen etten saanut kaikkea leipää ulos vaan sitä ehti sulaa. Ehkä. toivottavasti ei. Aamulla paino oli kuitenkin 47, eli olen laihtunut.mutta lihava silti. Mässäilin taas äsken, kaksi paahtoleipää+täysjyväriisiä ja currykanaa vähän. Tiedossa on siis joko juoksulenkki (pois laskuista polvivamman takia) pyöräilyä kuntopyörällä tai ulkona. Ja lihaskuntoa. Enkä huomenna syö yhtikäs mitään koska nytkin mässään karkkia. Hyi helevete.