vittu mä oon tyhmä ja läski.
päivän saldo:
1h pyöräilyä= -497kcal.
puuroa n 100kcal, riisikakku+juustoa+kinkkua+tomaattia 100-150? kcal, piltti 60kcal ja sitten POMMI: söin kinkkupiirakkaa, en edes tiedä miksi. se on pahaa ja mua yökötti kun mä edes katsoin sitä mutta silti söin....siitä tuli ehkä 100-200kcal ja vielä paahtoleipä jossa oli suklaa-pähkinälevitettä jee.
en haluis edes laittaa tänne näitä määriä mut toi ahdistaa niin paljon et oli pakko.

oon kyllä urheillut joka toinen päivä sen jälkeen kun tein tänne sen jutun mutta silti. mä oon vaan syönyt paljon koko ajan. tai musta tuntuu siltä....kun en mä tiedä mikä on oikea määrä whatever.

toissapäivänä 1h pyöräilyä. sen jälkeen ne vieraat tuli, oli pakko syödä kun kaikki kysyi että mikset sä syö?

ja eilen söin kolme riisikakkua päällysteineen+naturdiet-patukan....en tiedä paljon siitä tuli mutta illalla kun tulin kotiin, söin melkein kokonaisen pizzan yksin ja sain taas pelätä että kuolen shokkiin kun mahalaukku repeää. vitun kivaa "elämää".

mua ahdistaa tämä. en halua sairastua uudestaan mutta silti mä uppoan. mä tunnen kuinka se vetää mua, ja pikkuhiljaa mä alan nauttia hukkumisen tunteesta.
ei se mua sinänsä ahdista että oon läski tai jotain muuta. ei, koska mulla ei ole edes hirveän isoa himoa laihtua. musta vain tuntuu, että aina kun annan nälälle vallan, mä tavallaan.....sorrun syntiin (en oo siis kristitty). oon huono ja epäonnistunut ihmisenä. sitähän mä kyllä oon. en oo pystynyt parantumaan vaikka oon sairastanut 4? vuotta. sitten lisäksi mä valehtelen ihmisille aina, melkein kaikesta mahdollisesta. jos joku kysyy eikö olekin kaunis päivä, vastaan on oikein ihana vaikken pidä auringosta pahemmin. manipuloin ihmisiä välillä saadakseni haluamani. nussin miesten kanssa joiden nimiä en tiedä. et cetera et cetera. todellakin. lisäksi mä olen työtön ja vailla opiskelupaikkaa. musta ei ole mihinkään. mä haluisin vain makoilla ja lukea koska en osaa mitään ja oon paha ihminen. ehkä mä oon oikeassa, ehkä mä tosiaan oon kamala ihminen......kyllä mä yritän olla ystävällinen ja oonkin, ihmiset on mulle enemmän velkaa kuin mä niille joten en voi olla niin paha? mutta silti kun mä tunnen, että nää lonkerot ottaa tiukemmin kiinni, jotenkin samaan aikaa mun ajatusmaailma muuttuu ihan täysin. tuun epävarmaksi, alan kuulemaan omiani ja musta alkaa tuntua ettei kukaan halua olla mun kanssa tekemisissä, joten en soita kenellekään ja oon yksin. mutta silloin se sopii mulle enkä ruikuta, koska mä en silloin edes pysty olemaan muiden ihmisten kanssa. silloin musta vaan tuntuu että oon niin paha kun söin riisikakun liikaa, joten en oo kavereiden kanssa. että ne ei halua mun seuraa.

anteeks. mulla on vaan niin epäonnistunut ja paha olo.