Marya 2019-10-28T05:04:51+02:00 Blog Integration Feed Generator https://nancyc.vuodatus.net/ NancyC https://nancyc.vuodatus.net/ <![CDATA[Minute of Decay]]> Ja, tuo kommentti Hornbacherista. Oletan että haukut minua wannabe-syömishäiriöiseksi? No, ole mitä mieltä haluat. Olen sairastanut 4 vuotta anoreksiaa ja bulimiaa ja jos jollain helvetin tavalla saat käännettyä sen jonkun kirjan kirjoittajan ihailuksi, olet todennäköisesti hieman päästäsi vialla.
Niin ja vielä lisäys....olen menossa vieroitukseen piakkoin.

Mutta joo. Vituttaa. Lopetin koulunkin (yllätys). Miten siitä olisi voinut tulla yhtään mitään kun kyseessä on minä? Voi vittu ei olisi pitänyt lukea sitä kommenttia. Aika jännää että yksi kommentti voi pilata päivän....en mä ennen ollut tällainen. Enhän? Mä olen paska. Läski. Inhottava kasa. No haha. Mitä muuta mä voisin olla? Aina olen ollut oma itseni ja aina on kiusattu.
 Kesällä oli tunne etten pärjää syksyllä, että kuolen. Se tunne on ollut jo ehkä 4 vuotta, aina syksyllä. Mä pelkään että vajoan taas Siihen. En usko että kestäisin sitä enää kolmatta kertaa. Mua vaan pelottaa. Mulla on tullut se pohjaton tuska ja ahdistus....ei en mä halua, mene pois! Saatana. Se itsemurha on vaihtoehto. En ole miettinyt sitä niin helvetin pitkään aikaan, mutta nyt taas....se hiipii pikkuhiljaa sisään ovesta jota mä en ole vielä kokonaan sulkenut. Kunpa olisin sulkenut sen silloin kun järki toimi.

Mä vaan haluaisin Tonin. Tai Mapun. Tai Seerin. en. emmä tiedä! no ihan sama se on koska en seurustele enää ikinä ja kuolen ennen kuin olen 25 todennäköisesti. oikeasti mä tarvitsen vaan pullon viinaa ja aseen. niin paha olla.
1955429.jpg
]]> 2008-10-02T13:06:00+03:00 2019-10-28T05:03:21+02:00 https://nancyc.vuodatus.net/lue/2008/10/minute-of-decay NancyC https://nancyc.vuodatus.net/ <![CDATA[aaargh.]]> aloin lataamaan vasta eilen musiikkia koneelleni, mutta tuli este: ääni ei tule päälle. kyllä, kaiutin ei ole vaimennettu ja katsoin control-paneelista, että kaikki on kunnossa. ääntä ei vain tule. koneen myyjä (perhetuttu johon olen ihastunut ja hänkin kai minuun, ainakin merkit viittaavat siihen?) tarjoutui auttamaan. äh, miten voin nähdä hänet kun viime kerralla piti vetää pää täyteen että uskaltaisin edes sanoa hei. kai minua vieläkin hävettää uudenvuoden juhlat jossa kerroin haluistani nussia tämän miehen kanssa. pidän hänestä kyllä muutenkin mutta seurusteleminen ei vain onnistu joten tyydyn seksiin. sillä aina, kun joku yrittää ehdottaa seurustelua (tapahtuu harvoin) mietin sitä hirveän kauan. miten voin paljastaa itseni jollekin? kertoa syömishäiriötaustastani, päihteidenkäytöstä, todellisuudestani? antaa itseni luottaa muihin ihmisiin. ennemmin tai myöhemmin minua alkaa ahdistamaan suhde. siinä pitää olla niin lähellä toista ihmistä etenkin henkisesti. en kestä ajatusta, että joku voisi pitää minusta muuten kuin kävelevänä pilluna. en ymmärrä sitä. kuinka voi välittää toisesta ihmisestä pyyteettömästi? se on minulle todella kummallinen asia. minunhan pitäisi tehdä jotain ansaitakseni arvostuksen ja välittämisen. joten, kun tarpeeksi kauan olen miettinyt näitä asioita päässäni ja tullut siihen tulokseen, että mies oikeasti vihaa minua ja haluaa käyttää hyväksi, manipuloin hänet jättämään minut. alan tietoisesti tai alitajuisesti käyttäytymään niin, että hänen on pakko jättää minut.
pidän siis tästä miehestä. minun on vaikea ihastua, saati sitten rakastua, mutta tunnen jotain tätä miestä kohtaan ja se on pelottavaa. en halua nähdä häntä. en halua elätellä toiveita koska se on turhaa. mies on avioliitossa ja hänellä on lapsia joten that´s it. ehkä haluatte tietää mihin päädyn? jatkan tätä olemista omassa maailmassani, päihteineen ja seksiseikkailuineen. peräännyn kaikesta normaalista jotta voin elellä pääni sisäisessä maailmassa, ajattelematta oikeastaan seurauksia. kuulostaa Vitun Hienolta. siitähän saisi melkein elokuvan.

mietin taas eilen koneella ollessani oksentamista. kaipaan sitä. siinä on jotain...minulla ei ole diagnoosia, mutta arvelen sen olevan bulimia. kaikki tarpeeni ja toimintani ovat hyvin bulimisia. nykyäänkin syön, en paljon, mutta sen verran että tunnen ahmineeni ja yritän kuluttaa kalorit=bulimia. en niinkään haikaile ahmimista ja oksentamista vaan koko tapahtumaa sinänsä. siinä on jotain. se on elämää veitsenterällä. joka päivä pelkää kuolemaa mutta silti nauttii kaikesta siitä paskasta jollain sairaalla tavalla. itse en pidä erityisesti seksistä, mutta harrastan sitä melko paljon. inhoan sitä että tarjoan itseäni ties kenelle ja samaan aikaan pidän siitä että saan haukkua itseäni läskiksi huoraksi. se on rangaistus. olen ansainnut sen. näin on hyvä koska olen lihava ahmija ja palan Helvetin tulessa. bulimia-aikanani käytin paljon päihteitä saadakseni nupin sekaisin (teen niin vieläkin) ja siten uskallan nussia tuntemattomien kanssa. sen jälkeen voikin hyvin mässäillä ja oksentaa ja vielä nauttia, koska se on rangaistus jonka olen ansainnut. se on ennenkaikkea riippuvuus ja paha kierre, mutta kaikesta huolimatta se on hyvin dramaattista. kukapa ei haluaisi elää veitsenterällä? tietää ainakin olevansa elossa.

ps. olen urheillut joka päivä noin 2 tuntia.
1806067.jpg
]]> 2008-08-08T18:39:00+03:00 2019-10-28T05:03:24+02:00 https://nancyc.vuodatus.net/lue/2008/08/aaargh NancyC https://nancyc.vuodatus.net/ <![CDATA[väsyttää.]]>
minulle soitettiin tänään opiskelupaikasta johon olin hakenut. ravintola-alalle. toivoisin pääseväni sinne. heidän mielestään keskiarvoni oli jotenkin mukiinmenevä, kun nainen totesi: sä oot opiskellu hyvin! hmm. suurimmaksi osaksi istuin siellä, luin kirjaa, piirsin tai nukuin (tai olin kamassa unisen näköisenä).
muistan yhden kerran, jolloin olin nappaillut taas pillereitäni. nuokuin penkillä melkein unessa ja opettaja huutaa nimeäni,  herää! nostan pääni ja hän käskee minun lähteä jos en pysy hereillä. kohautan harteitani, ihan sama. nousen, luokka on hiljaa ja tuijottaa minua. painun ovesta kaljat laukussani kilisten. kukaan ei oikeastaan ikinä tiennyt, miksen syö, miksi olen niin kauan vessassa, miksi olen omissa maailmoissani haahuileva aave. outo outo outo. luen kirjaa pyöveleistä. nietzschen teoksia. kummallinen tyttö. ei minulla ollut siellä kavereita. ne vähätkin hylkäsivät minut eivätkä ikinä saa tietää että tuona samaisena keväänä jolloin lähdin luokasta melkein kuolisin yliannostukseen ja joutuisin pitkän pitkälle matkalle laitoksiin, omaan mieleeni ja hulluuteen.

minusta on todella surullista, ettei kukaan huomannut kuinka paha olo minulla oli. kukaan ei halunnut auttaa. sitten olenkin jo Jorvin suljetulla osastolla, olen kuulemma kärsinyt hypotermiasta ja ollut todella lähellä kuolemaa. huudan hoitajille ja esitän järkyttynyttä. isä tuli katsomaan minua, en ole ikinä nähnyt häntä sellaisena. yritin olla kuuntelematta kun hän kertoi itkeneensä takiani. kertoi kuinka huolissaan oli. en uskonut sitä. enkä lopettanut juomistani ja sekoiluani.
en tiedä vieläkään oliko se huomion vai itsemurhan hakemista.

olen päässyt laitoksesta ja isä luulee, että kaikki on nyt hyvin. yritän niin kovasti olla hyvä tytär mutten pysty. minulla on jatkuvasti paha olo enkä kykene purkamaan sitä muuten kuin päihteillä. en vain jaksaisi elää tätä elämää, se tuntuu tylsältä. kuin pitkä tie matkalla jonnekin kauas. on pimeää ja silmäsi alkavat kirvellä unenpuutteesta mutta on jatkettava. niiden takia joita autossa on. en jaksa enää ajaa mutta on tehtävä se muiden takia, perille on päästävä.
joskus jään ajattelemaan itseäni, miltä näytän muiden silmissä. nuorelta, kokemattomalta? varmasti ja olenkin sitä. (isä heitti tänään vastauksen: katotaan sitten kun pääset tost neitsyydestä) en silti ymmärrä, miten voin tuntea itseni niin erilaiseksi kuin mitä olen. mietin niitä kaikki pullollisia ja tölkillisiä joita olen juonut, aineita joita olen kokeillut, omia muistojani kun makaan jonkun puolitutun sängyllä täysin toisessa maailmassa. harrastan seksiä miesten kanssa joita en tunne, en tiedä edes heidän nimiään! ei. en se ole minä. se on joku toinen. ei, tällainen ei ole X jonka tunnen. X on se lihava tyttö joka ei edes uskalla puhua ihmisille saati sitten sanoa ääneen sanaa pussailu. muistelen näitä tapahtumia ja äkkiä tajuan, että se olen minä joka jakelee persettään ja juo kuin sieni. punastun. pelkään, että joku on lukenut ajatukseni. häpeän itseäni. käyn nämä samat asiat aina läpi, ja lopulta olen henkisesti kuin puhkinussittu kameli. minut valtaa pakottava tarve ahmia ja oksentaa, päästä pois siitä todellisuudesta. teen kaikkeni jotta olisin erilainen. häpesin aiempaa minääni ja nyt nykyistä. olen niin kyllästynyt tähän jatkuvaan todellisuudenpakoiluun ja yritys täyttää tyhjiö. haluan jättää kaiken taakseni ja muuttaa Mikä-Mikä-Maahan.
1797778.jpg
]]> 2008-08-05T23:24:00+03:00 2019-10-28T05:03:27+02:00 https://nancyc.vuodatus.net/lue/2008/08/vasyttaa NancyC https://nancyc.vuodatus.net/ <![CDATA[runoja]]> 
Olin kaikkialla vieras mies,
he katsoivat minua pitkään.
Joka paikasta halusin paeta pois,
mutta minne ikänä pakenin,
olin sielläkin vieras mies.
Koko maailman piirissä minulle
ei ollut rauhan sijaa.
Ja minua minussa raahasi
joku minulle vieras mies.
-Uuno Kailas

tänään on ollut jotenkin kummallinen päivä. olin terapiassa, tapasin ystävääni, söin,
urheilin, kävin suihkussa. mutta tuntunut jotenkin, en tiedä. ei jaksaisi tehdä mitään
ja silti on tehtävä. tunnen aina itseni laiskaksi paskaksi jos tapaan kavereita, sillä
silloin en yleensä saa mitään aikaiseksi. ällöttävää. ei se haittaa vaikka urheilu jäisikin
väliin, paitsi että se sotkee "bodaussuunnitelmani"(=kesäkuntoon vuodeksi 2063)mutta kun
tunnen itseni niin saamattomaksi ja se on VÄÄRIN, SYNTIÄ. ihan hirveää. minulle tulee
huono omatunto jo siitä jos nukun liikaa. mutta mitä siitä nyt tulisi jos joka päivä
nukkuisin kahteen asti enkä saisi mitään aikaiseksi päivällä? hyi. itse ainakin pysyn
paremmin virkeänä kun nukun vähemmän, saan enemmän päivisin aikaiseksi.

luin vanhoja runojani. ihmettelin miten olen kyennyt sellaiseen antiin. nykyään kirjoitukseni
vähän, hmm takkuilee. johtunee siitä etten ole jotenkin pystynyt avaamaan wordia. tai se
onnistuu, mutten saa aikaiseksi yhtään järkevää lausetta. päässä surisee kuin kärpäsfarmilla.
pystyn kuitenkin sujuvasti kirjoittamaan blogiin tai suomi24:n ihan hyviäkin kirjoituksia,
mutta kirjotusohjelman avatessani lauseet ja ideat karkaavat mystisesti. luen vanhoja
novellejani ja ihmettelen miksen ole tulostanut niitä ja vienyt äidinkielen tms opettajalle.
jotkut ovat todella nerokkaita! kuulostaa tietysti mahtailevalta, mutta yleensä vähättelen
suorituksiani, tai itseasiassa aina, mutta nämä ovat jotenkin hyviä. ainakin ne jotka olen
kirjoittanut tarkoituksella, enkä pelkäksi harjoitukseksi tai löytääkseni hyviä vertauksia.
tämä blogi on hyvä keksintö. tällä saan juuri ne solmut auki jotka ovat tiukassa. ja muistan
samalla miksi ylipäätään kirjoitan ja saa minut taas himoitsemaan solmujen aukaisemista jotta
pääsen kirjoittamaan. se on yksi asia jossa pystyn olemaan vapaasti, uppoutumaan.
ihan kuin kirjoihin, jään tuntikausiksi kirjojen maailmaan enkä huomaa ympärillä tapahtuvaa.
tai sitten se on tapani käsitellä jollain tasolla tunteitani tai pään sisällä olevaa kaaosta.

olin terapiassa. huomasin, että tahtomattani olen alkanut selvittämään niitä asioita jotka
ovat kalvaneet niin kauan. heitin ehdotuksen ilmaan, että kirjottaisin jonkinlaisen tieteellisen
ja samalla subjektiivisen koosteen peloistani. ehkä niin niitä olisi helpompi käsitellä.
vaikka pelkään, taakka tuntuu (pikkuhiljaa) hellittävän. asia pitää ratkaista, tällä kertaa
olen tosissani.
]]> 2008-08-05T00:49:00+03:00 2019-10-28T05:03:30+02:00 https://nancyc.vuodatus.net/lue/2008/08/runoja NancyC https://nancyc.vuodatus.net/ <![CDATA[Lost.]]>
huomenna viimeinen työpäivä....en tiedä miten kestän. olin jo ehtinyt tottua rytmiin, mutta nyt suunnitelmat menevät uusiksi enkä usko että saan uutta työtä nopeasti, jos ollenkaan. väsyttää vaan hirveästi. se voi johtua urheilusta ja työstä, vaikka nukun huomattavan paljon siihen nähden mitä normaalisti (4-5h/yö). yritän nukkua päivisin ja ensimmäiseksi kun saan hengähdettyä, työn ja urheilun jälkeen, voisin vain lysähtää sängylle. minua ei kuitenkaan nukuta, en siis saa unta vaikka jokainen solu huutaa lepoa.
 isäni huomautti minulle eräänä iltana: "näytät väsyneeltä. ei, pikemminkin rasittuneelta." onko ihme, jos pelkään maanisesti kuolemaa, urheilen vaikken jaksa, en syö riittävästi ja teen vielä liian pitkää työpäivää ottaen huomioon masennushistoriani. en uskonut, että näytän sellaiselta. katsoin kuitenkin peiliin, niinkuin teen aina välillä (lue:10-20krt päivässä) ja arvatkaa mitä löytyi? mustat silmänaluset nukkumattomuudesta, kavenneet ja kalpeat kasvot JA NAURURYPYT. hmm.....olen 17 ja minulla on ryppyjä? huomasin myös, että ihmiset arvioivat minua nykyään helpommin vanhemmaksi huolimatta neoteenisista piirteistäni. taidan olla onnistunut syömishäiriössä kun olen vanhentunut vuosia.

mutta jokin on toisin. enää en ihaile laihuutta. tunnen kyllä hieman kateutta jostakin laihasta TAI muodokakaasta vartalosta mutta jos näen erittäin laihan ihmisen, ensimmäinen reaktio on sääli. siis nykyään. jokin ei ole kohdallaan. en halua laihtua. en halua olla sairas. aiemmin nautin niistä itseniruoskimisista, että saan juosta itseni uuvuksiin ja sen jälkeen kokata kanaa ja parsakaalta ja paprikaa täsmälleen tietty määrä, hymyillen omahyväisesti "terveelle minälleni" kuinka hyvä olen kieltäytymään läskiruuasta. enää ei ole näin. mieleeni tulee ensimmäisenä, että olen kasvanut henkisesti. en kuitenkaan luota tähän tunteeseen, se ei tyydytä vastauksena. osaksi se voi olla tai onkin totta, olen kasvanut isommaksi. ajattelen eri tavalla ja otan vastuuta enemmän. kuitenkin siellä taustalla on asia joka sotii "henkistä kasvamistani" vastaan rajusti: syömishäiriö. en osaa sanoa vieläkään onko se todellinen ongelma, mutta sen kanssa tappelen joka päivä.
 se on muuttanut muotoaan. se ei ole kuin kiusaus erämaassa, viimeinen oljenkorsi, pehmeä hulluus johon tukeutua kun on vaikeaa. ei. ensimmäisellä kerralla se houkutteli minut viettelemällä. kuinka minusta tulisi se aikakauslehtien öljyttyihoinen 178-senttinen kohuttu ja kiistattoman ihailtu malli tai näyttelijätär. kuinka pystyisin ihmeen kaupalla vastustamaan herkkuja ja olemaan muutenkin yli-ihminen. nykyään tämä sairaus tai miksi sitä nyt kutsutaankaan, on ottanut pelon muodon. se hallitsee minua, ei mielikuvilla jotka odottavat kaukana tulevaisuudessa, vaan pelolla joka iskee heti ja välittömästi jos teen väärin. kamalaa eikö? haluaisin syödä. minulla on ikävä aiempaa elämää, vaikken ole ihan varma mitä se tarkoittaa. ihmettelen, miten joku ihminen pystyy elämään edes päivän ilman kuristavaa tunnetta, että jos syönkin tämän leivän ja mahalaukkuni repeää. miten joku voi käydä illalla nukkumaan ja pelkäämättä ettei heräisikään seuraavana aamuna. tai ei valvoisi koko yötä kun ei uskalla vaipua uneen pelon takia. tämän takia jätän syömättä tai syön tai urheilen, valvon yön tai jotain muuta typerää. lyhyesti sanottuna elämääni ohjaa tällä hetkellä vain jonkinlainen syömisongelma pelon puvussa. minulla on kaksi vaihtoehtoa: joko selvitän pelkoni tai kuolen nälkään.
 pelkoa onkin vaikempi selvittää, sillä se on usein irrationaalista, mutta kokijalle täysin järkeenkäypää. olen niin monesti pelännyt kuolevani ja aamulla kuitenkin herännyt. en silti uskalla vain todeta, että en kuole ja sillä sipuli. se olisi asian vähättelemistä. entä jos olenkin aamulla kuollut? silloin olisin ollut pahasti väärässä ja pilkannut kenties Jumalaa vähättelemällä kuolemaa. tätä on hyvin vaikea selittää kuulostamalta hölmöltä. lopputulos kuitenkin on, että pelkään kuolemaa koko ajan enkä osaa ratkaista ongelmaa. ehkä lääkkeet voisivat auttaa, mutta nekin ovat vain lian lakaisemista maton alle. lääkityksen lopettamisen jälkeen pelot muuttavat muotoaan tai tulevat pahempina (silloin pelkäisin lääkkeiden aiheuttamaa maksavauriota) takaisin.

post scriptum: luulin, etten enää pysty kirjoittamaan....mitä tuo lähes sujuva teksti on^? jihuu, ehkä pystynkin joku päivä vielä kirjoittamaan. rakastan sitä suuresti, kun saa vain pistää ajatusvirtansa paperille ja aika kiitää kuin siivillä :)

nukkukaa hyvin terveet&sairaat kanssasisareni. veljetkin hyväksytään.
1779730.jpg
1779732.jpg
]]> 2008-07-30T23:14:00+03:00 2019-10-28T05:03:35+02:00 https://nancyc.vuodatus.net/lue/2008/07/lost NancyC https://nancyc.vuodatus.net/ <![CDATA[vuoristorataa.]]>
postailen töistä. pitää huutaa kakaroille, inhoan kakaroita ja tätä paskaa, mutta tarvitsen rahaa. pitäisi kyllä käydä sukupuolitesteissa varmuuden vuoksi, työvoimatoimistossa, oikeassa lääkärissä ja terapiassa 2 krt viikossa, mihin laitan ne ajat kun töissäkin pitäisi olla.

tätä normaalia siis. ainiin, olen hoitanut ohessa myös ihmissuhteita. eräs ystävä tuli yöksi ja tunsin itseni aivan kaameaksi kasaksi paskaa. ystäväni on siis bulimikko/anorektikko, painaa alle 40 kiloa, opiskelee ja käy töissä=ihanne-elämä, jos ei ottaisi huomioon sitä että kun painaa tuon verran, eläminen loppuu (hän on hoidossa). tyttö oikeastaan ei enää ole maan pinnalla, yrittää vain sinnitellä. hän oli koko ajan kuin muissa maailmoissa.

lisäksi tapasin toista ystävääni+tankkasin nestemäisiä kaloreita varmaan 50 euron edestä ja tein typeriä asioita kännissä. minun ei edes pitäisi juoda kun en osaa käyttäytyä silloin mutta minkäs teet kun himottaa.

]]> 2008-07-28T15:03:00+03:00 2019-10-28T05:03:38+02:00 https://nancyc.vuodatus.net/lue/2008/07/vuoristorataa NancyC https://nancyc.vuodatus.net/ <![CDATA[moneymoneymoney, moneymoneymoney!]]>
töitä on ollut joka päivä, mikä on hieno juttu. tulee ylimääräistä kulutusta ja saan tuntea itseni tärkeäksi ja kiireiseksi mikä haluankin olla. haluaisin vain oikean työn. en mitään typerää lastenhoitoa, sitä paitsi inhoan lapsia. olen aina inhonnut ja tämä "työ" vain lisää sitä. sellainen työ, jossa saisin olla pitkään, solmia ihmissuhteita, olisin menestyvä. ei minusta ole oikeaan työhön. olen vain sossupummi. haen kyllä töitä, nyt alennuin hakemaan jopa kouluun koska en vain saa töitä. ei kukaan tarvitse minua yhtään missään.

minulla on nykyään kamalan huono olla. se voi kyllä johtua liiasta urheilusta, unettomuudesta ja uupumuksesta, mutta heti kun joku sanoo minulle jotain hiemankin ikävää, mikä särisee korvassani, silmäni kostuvat. yhtenä päivänä katsoin karhuveljeni kodaa ja aloin itkeä. hassuinta tässä on, etten oikein osaa itkeä, en ole ikinä osannut, mutta aina kun alan vähentämään ruokaa ja urheilemaan (tai minulla on masennuskausi) itku on herkässä. epänormaalin herkässä. minulle on nimittäin opetettu, että itkeminen ei kuulu pojille. isäni on näet kasvattanut minut kuin pojan, jopa äitini vaati etten olisi kuin heikko tyttö. joten en itke. normaalisti olen vain oma itseni, tyttö joka osaa sanoa pahasti ja loukkaantuu muttei itke. syömishäiriö kuitenkin runnoo sen maanrakoon. ne vähätkin itseluottamuksen-ja tunnon rippeet pyyhitään pois, tulee pelkkä vereslihalla oleva tyttö, jonka kuuluisi olla aikuinen, mutta tuntee itsensä viisivuotiaaksi. kaupasta ovat loppuneet riisikakut: alkaa itkettää. kaikenlainen muukin käyttäytyminen vääristyy pahasti. monet varmaankin tietävät, mistä puhun. ajattelin kuitenkin kirjoittaa siitä.
1741181.jpg

]]> 2008-07-17T22:46:00+03:00 2019-10-28T05:03:41+02:00 https://nancyc.vuodatus.net/lue/2008/07/moneymoneymoney-moneymoneymoney NancyC https://nancyc.vuodatus.net/ <![CDATA[manic street preacher]]>
urheilut eilen: pyöräilyä 1h+lihaskunto
tänään: pyöräilyä 1h+lihaskunto
et ihan jees mutta eilen söin niiiiiiiiin paljon. mäpä kerron vähän eilisestä.
oli ihan tavallinen aamu. tai no, ei ihan. join kahvia, söin riisikakun jollain päällysteillä ja lähin töihin. nooooo, mä ajattelin että tää päivä menee hyvin, en uskonut että ahmisin. mulla oli maha jo valmiiks kipee joten....SÖIN. sehän se ratkasu on kaikkeen :) söin sitten 2 leipää. ja 2 leipää lisää. menin kauppaan, ostin 2 purkkia maitoa ja jäätelön.oli tarkotus ostaa herkkuja mut en sit saanu ostettuu ku ton jäätelön. ei siinä mitään, syön sen ja oksettaa. parin tunnin päästä mua himottaa taas. "meen viemään koiran" no niin meninkin, mutta kävin samalla kaupassa. yks voisilmäpulla, nougat-patukka, jäätelö (magnum).höhhöh. siinä sitten kassalla seisoin ja hävetti niin paljon ja PUHELIN SOI JUST SILLON. tää mun "pomo" soittaa ja kysyy että missä oon. joo oon ulkoiluttamassa koiraa (taustalta kuuluu että oon kaupassa) no, lopetan puhelun enkä kehtaa edes vilkasta myyjää, mitä sekin kuvittelis ku oon kaupassa ja sanon että ulkoilutan koiraa :D
kaikki meni siihen asti hyvin: söin jäätelöö ja koira oli pää puskas. tuli pari kertaa mieleen että oon varmaan säälittävä/iljettävä/omituinen/hauska näky kun vedän koiraa ja jäätelöö samaan aikaan. siinä vaiheessa mua tosiaan nolotti ja ajattelin että mä todella typerä. en pysty ees viemää koiraa ulos ilman ruokaa :D KUNNES toinen koira tuli, juuri kun mä söin sitä pullaa. se jota ulkoilutin on vinttikoira, uros ja aika villi joten....sielt tuli bulldogi vastaa ja nää alkaa riehuu. mulla oli tietenkin se pulla suussa, yritin toisella kädellä estää sitä koiraa hyökkäämästä ja toisella kannoin lompakkoo ja mun suklaapatukkaa. ei voi olla näin tyhmää ihmistä. no, ne meni sit siit ohi ja osa pullastaki meni sen sileän tien ku enhän mä ehtiny syömään, muuten se koira olis karannu. sitten otin sen patukan ja mussutin jee. mut vitutti niin paljon toi mun käytös, koska joilla oli se koira ne oli viel hoikkia mun ikäsiä tyttöjä (mitäköhän ne kelas?) niin heitin patukan menee.

tänään onneks ei oo tapahtunu mitään ihmeit episodeja. heitin talviturkin :) oli se aika kylmää, +18-20 mut nykyään mä en kestä kauaakaan. jos oon t-paidalla sisällä ja tulee kylmä niin pitää laittaa 3 paitaa päälle et tulee taas lämmin.no kuitenkin en oo uskaltanu mennä ahistuksen takii kahteen vuoteen uimaan. on aina ollu niin läski olo ja mä häpeen itteeni. nyt sentään uskalsin vaik ahisti.

ainiin ja mulla saattaa olla mahahaava perkele. ei olis ihme. on kipuja aina kun mä syön, juon kahvii tai poltan. joten oon ollu pari päivää(!)polttamatta ja juomatta kahvii, teetä kyl oon ottanu tänään ku uskalsin.
ongelmahan on vaan siinä, että suvussa on mahahaavaa+tupakoin+juon alkoo+kahvii+huonot elämäntavat ja kehno ruokavalio=tervetuloa mahahaava. ja sitten oon aiheuttanu mun bulimikoinnilla kaikenlaista mukavaa. ainaki kerran on tullu vähän verta, onneks siit on aikaa. mut pelottaa vaan että olis jotain...on ollu monta päivää kipee maha enkä tiiä miks mut toi vois selittää, myös anemian oireet löytyy jne....ehkä meen kokeisiin. en tiiä. se voi, jos siis on alkava sellanen, lähtee pois kun lopettaa tupakoinnin (yhyy)ja vetää renniee.
jep mut se täst.
]]> 2008-07-09T22:43:00+03:00 2019-10-28T05:03:43+02:00 https://nancyc.vuodatus.net/lue/2008/07/manic-street-preacher NancyC https://nancyc.vuodatus.net/ <![CDATA[paragon of vice]]> päivän saldo:
1h pyöräilyä= -497kcal.
puuroa n 100kcal, riisikakku+juustoa+kinkkua+tomaattia 100-150? kcal, piltti 60kcal ja sitten POMMI: söin kinkkupiirakkaa, en edes tiedä miksi. se on pahaa ja mua yökötti kun mä edes katsoin sitä mutta silti söin....siitä tuli ehkä 100-200kcal ja vielä paahtoleipä jossa oli suklaa-pähkinälevitettä jee.
en haluis edes laittaa tänne näitä määriä mut toi ahdistaa niin paljon et oli pakko.

oon kyllä urheillut joka toinen päivä sen jälkeen kun tein tänne sen jutun mutta silti. mä oon vaan syönyt paljon koko ajan. tai musta tuntuu siltä....kun en mä tiedä mikä on oikea määrä whatever.

toissapäivänä 1h pyöräilyä. sen jälkeen ne vieraat tuli, oli pakko syödä kun kaikki kysyi että mikset sä syö?

ja eilen söin kolme riisikakkua päällysteineen+naturdiet-patukan....en tiedä paljon siitä tuli mutta illalla kun tulin kotiin, söin melkein kokonaisen pizzan yksin ja sain taas pelätä että kuolen shokkiin kun mahalaukku repeää. vitun kivaa "elämää".

mua ahdistaa tämä. en halua sairastua uudestaan mutta silti mä uppoan. mä tunnen kuinka se vetää mua, ja pikkuhiljaa mä alan nauttia hukkumisen tunteesta.
ei se mua sinänsä ahdista että oon läski tai jotain muuta. ei, koska mulla ei ole edes hirveän isoa himoa laihtua. musta vain tuntuu, että aina kun annan nälälle vallan, mä tavallaan.....sorrun syntiin (en oo siis kristitty). oon huono ja epäonnistunut ihmisenä. sitähän mä kyllä oon. en oo pystynyt parantumaan vaikka oon sairastanut 4? vuotta. sitten lisäksi mä valehtelen ihmisille aina, melkein kaikesta mahdollisesta. jos joku kysyy eikö olekin kaunis päivä, vastaan on oikein ihana vaikken pidä auringosta pahemmin. manipuloin ihmisiä välillä saadakseni haluamani. nussin miesten kanssa joiden nimiä en tiedä. et cetera et cetera. todellakin. lisäksi mä olen työtön ja vailla opiskelupaikkaa. musta ei ole mihinkään. mä haluisin vain makoilla ja lukea koska en osaa mitään ja oon paha ihminen. ehkä mä oon oikeassa, ehkä mä tosiaan oon kamala ihminen......kyllä mä yritän olla ystävällinen ja oonkin, ihmiset on mulle enemmän velkaa kuin mä niille joten en voi olla niin paha? mutta silti kun mä tunnen, että nää lonkerot ottaa tiukemmin kiinni, jotenkin samaan aikaa mun ajatusmaailma muuttuu ihan täysin. tuun epävarmaksi, alan kuulemaan omiani ja musta alkaa tuntua ettei kukaan halua olla mun kanssa tekemisissä, joten en soita kenellekään ja oon yksin. mutta silloin se sopii mulle enkä ruikuta, koska mä en silloin edes pysty olemaan muiden ihmisten kanssa. silloin musta vaan tuntuu että oon niin paha kun söin riisikakun liikaa, joten en oo kavereiden kanssa. että ne ei halua mun seuraa.

anteeks. mulla on vaan niin epäonnistunut ja paha olo.
]]> 2008-07-05T21:02:00+03:00 2019-10-28T05:03:46+02:00 https://nancyc.vuodatus.net/lue/2008/07/paragon-of-vice NancyC https://nancyc.vuodatus.net/ <![CDATA[huoh]]>
tänään pitäis mennä vielä pyöräilee----> -300kcal about.

isän naisystävän vanhemmat tulee, sitten tämä naisystävä kokkaa niille (ja se ei tosiaan osaa kokata!! se laittaa sienikeittoon jogurttia jne :S) sienikeittoa, jossa on jogurttia, sitruunaa ja juustoa....! naudanlihapihvejä joissa on sulatejuustoa........varmaan laittais jälkiruokaanki sitä helvetin juustoa jos olis mahdollisuus....nooo, se nainen on kokoa 40 tai jotain ja se on saatanan ruma ja rasvaprosentti varmaan 50. jooh, oon ilkeä nyt mutta se tänään sano mua kakaraks. ja se muutenkin luulee olevansa jotenkin arvokkaampi ku mä ja aina jos sanoo sille jostain asiasta (asiallisesti) niin se alkaa kiljumaan ja huutamaan kun luulee että mä haastan riitaa. sitten se sanoo mua pennuks vaikka se on sen ikäinen että olis mun sisko. ja se on mun siskon paras kaveri....:S mulla vaan on nyt sen kanssa riitaa, koska en antanut anteeks ku se haukku mua juopoks. sanoi, että mun kaikki sossurahat menee viinaan. ei siinä mitään, sanoin sille että kyllä ne muuhun on menneet....totuus on vaan se, että siihen viinaanhan ne meni kun en oksennellut sillon. no, paraskin puhuja, ite ottaa melkein joka ilta lasillisen viiniä tai konjakkii, pitäisköhän sanoa sille että onkohan sullakin ongelma :D sitten se vielä kielsi sen ettei muka olis loukannut mua. hah. ihan loukkaukseks se oli tarkotettu. sen jälkeen faija suuttu MULLE ku en pyytäny anteeks tolta ämmältä siis mitä? multakin meni jotain ohi.
toinen paha loukkaus oli se, kun söin porkkanoita päivälliseksi (paha bulimiavaihe, oisin mennyt oksentamaan yhenkin leivän jonka muuten tein) tää ämmä alkoi haukkumaan mua nirsoks. että miksen mä syö ja nirsoilen ruuan kanssa. mä aloin melkein itkemään en mä pystynyt syömään ja toi idiootti kuvittelee että oon nirso ja haluun vittuilla muille syömättömyydellä. mutta mua loukkas pahasti noi molemmat asiat ja en anna ikinä anteeks sille. saatan puhua sen kanssa ja esittää että oon okei, mua ei oo loukattu mutta jos kerran vielä kuulen jotain samanlaista niin se ämmä saa kyytiä. se aina vaan soittaa suutansa ja oon sanonut sille että lopeta toi. se on niin tyhmä ettei se tajuu tai muista vaikka oon sanonut että älä puutu mun syömisasioihin tai alkoholin/aineidenkäyttöön, sit kaikki olis hyvin mutta ei. se jatkaa. no, mä pistän sen itkemään. vaikka mä en olis missään muussa hyvä niin siinä mä oon. mä osaan loukata ihmisiä niin pahasti että ne ei pääse siitä ikinä yli (näin on tapahtunu) eihän se kivaa oo, mulla on pitkä pinna mutta ei kukaan jaksa jatkuvaa vittuilua ja haukkumista.

no, anyway mutta mä laitoin kuitenkin salaatin ja jälkiruuan.....ahistaa että meen syömään niitä, tai no sitä jälkiruokaa. mansikoita, persikoita ja vaniljakastiketta<3 ähh. paskaks menee.
]]> 2008-07-03T15:45:00+03:00 2019-10-28T05:03:51+02:00 https://nancyc.vuodatus.net/lue/2008/07/huoh NancyC https://nancyc.vuodatus.net/